MÖHKÖ - RAJAVAARAN RISTEYS (ja takaisin)
su 20.9.2009
Matka: 5 + 3,5 km (arvio)
Vaellusaika: 3 h
Taukoja: 0
Kalorit: 300 (arvio)
Sää: puolipilvistä, lämmintä
Vaeltajat: Johanna ja Kari Hammarberg
Viimeistä viedään! Enää pieni päiväretkipatikointi, ja sitten olemme kulkeneet jalkaisin Mekrijärveltä Petkeljärven, Möhkön ja Patvinsuon kautta Kiviniemeen - kutakuinkin 160 kilometriä! plus joitakin ylimääräisiä takaisin autolle -kilsoja. Melkoinen rupeama - vaikka tietysti vain viimekesäinen 120 kilometrin vaellus oli kertavetäisynä vaativamman puoleinen. Loput viikonloppu- ja päivätaipaleet ovat tietenkin olleet ihan vain fiilistelyä. Mutta fiilistelyretkeilyhän on sekin tosi kivaa.
Eli. Viimeistä taipaletta kuljetaan siis nyt. Onhan se haikeaa. Tulee sellainen olo, että täytyy kyllä nopeasti keksiä joku muukin ympyrä kartalla, jota lähteä vaeltamaan. Ihan hullulta tuntuu, kun tämä on nyt ohitse.
Pääsemme liikenteeseen vasta puolenpäivän jälkeen. Siksi päätämme käydä syömässä ennen kuin menemme metsään. Olemme nimittäin todella pitkään haaveilleet siitä, että kun koko matka on kuljettu, niin palkitsemme itseämme kunnon sapuskoilla kylän parhaassa ravintolassa, Parppeinpirttissä. Suosittelen, ainakin viikonloppuisin ruoka on hyvää sekä sopivan "perinteistä" ja "paikallista".
Me siis ajamme Parppeinvaaralle, laskostamme ruokaliinat eteemme, katselemme vaaramaisemia ikkunasta ja keskustelemme hapankaalin salaisuuksista henkilökunnan kanssa. Emme pety ruoan suhteen, vaikka siihen olisi hyvät lähtökohdat - kun jostain ruoasta haaveilee kärsiessään kuumuudesta + hiertävästä rinkasta + hyönteisistä jossain suon keskellä, niin on todella vaikeaa saavuttaa sellainen kulinaristinen elämys, joka kompensoi koetun kärsimyksen. Mutta nyt olemme ruokaan ja miljööseen tyytyväisiä. Olisihan se ollut apeaa lopettaa projekti johonkin Teboilin noutopöytään, kun kerran nyt ruokailemalla päätettiin loppua juhlistaa!
Sitten ajamme Möhköön ja lähdemme kuvut täynnä tallustamaan kohti Rajavaarantien risteystä eli paikkaa, johon kulkumme keskeytyi edellisellä reissulla. Ilma on ihan hieno, fiilis ihan hyvä, olemme tyytyväisiä kaikkeen ja varsinkin siihen, että tämä pitkähkö vaellusprojekti on tullut tehtyä. On ollut tosi mahtavaa - jos nyt unohdetaan itikat ja muut pienet epämukavuudet kesävaellukselta (ja nehän aina unohtaa, aika kultaa muistot; itikoistakin tulee juttu, jota on hauska kertoa, kuten minä tässä blogissani). Matka etenee jouhevasti, koska polku Möhköstä päin kulkee suurimmaksi osaksi helpossa metsämaastossa. Maisemat eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta kivaahan se on aina metsässä olla. Pieni pätkä taipaletta kulkee kahta eri-ikäistä tietä pitkin. Asfalttiosuus jää aika lyhyeksi. Sen sietää.
Päädymme vähän liiankin nopeasti Rajavaaran risteykseen. Sieltä köpötämme tietä pitkin takaisin Möhköön ja autolle. On selvää, että mitään suurta seikkailua tai kliimaksia tähän loppuun ei nyt sitten tullut. Hyvä perusfiilis, ei muuta.
Mutta. Tännehän pääsee vielä monta kertaa uudestaan, jos tahtoo. Ja miksei tahtoisi: maailmanluokan seutuja. Ainakin minusta. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti