HIISLAMPI - PUTKELA
su 16.8.2009
Matka: 4,5 km
Vaellusaika: 2 h (arvio)
Taukoja: 0
Kalorit: 400 (arvio)
Sää: Pientä sadetta, hiostavaa
Vaeltajat: Johanna ja Kari Hammarberg
Lähdemme jälleen matkaan vasta iltapäivällä, kahden maissa. On tosi mukavaa viettää pitkää aamua, olla heti ryntäämättä metsään, olla laiska. Paistamme brunssiksi eilen poimimiamme kanttarelleja ja juttelemme Jussin kanssa laavulla. Hän ei aio sinä päivänä jatkaa vielä matkaansa, vaan sienestää tatteja ja korjailla varusteitaan. Hän ei selvästi ahnehdi maileja - takana vasta muutama kilsa kirkonkylältä - mutta kukin tietenkin retkeilee tyylillään. Ihan kiva, että kaikki eivät porhalla kolmeakymmentä kilsaa päivässä, gsm vinkuen.
Kun lähdemme matkaan käy tietenkin satamaan. No, näinhän se menee, koko aamun olikin hieno ilma. Harmittaa aika paljon kävellä mustikka- ja sieniapajien ohitse... ruokaa olisi tarjolla, mutta se on eri reissu se, kun kuljeskellaan koppa kädessä. Nyt mennään eteenpäin.
Seutu on kaunista. Taitajan taival on hieno reitti. Ero Susitaipaleen talousmetsään on a) silminhavaittava b) surulliseksitekevä. Petkeljärven kansallispuiston jälkeen polku kulkee suuremmaksi osaksi Natura-alueella, joten olemme enemmän tai vähemmän oikeassa metsässä. Maastollisesti reitti on tosi kiva, se menee helppokulkuisena harjua pitkin, ja monesta kohtaa näkee pitkälle - ei niinkään itsestäänselvä asia Ilomantsin metsissä, väittäisin. Taitajan taivalta on käytetty arvioiden mukaan jo edellisen tuhatluvun alkupuolella, kun karjalaiset kulkivat sitä pitkin kaupantekoon pohjoiseen. Siistiä kävellä ikivanhaa polkua.
Koska edellisenä päivänä olimme kulkeneet paljon pidemmän reitin kuin mitä olin suunnitellut, tämän päivän vaihtoehdoksi jää joko vetäistä aivan pieni kävely Putkelaan tai jatkaa Linnalammen laavulle asti. Sataa. Mutta käveleminen on kyllä kivaa, maistuisi matkan jatkaminenkin... Päätämme kuitenkin, että jätämme Linnalammen vielä omaksi reissukseen - sinne on Putkelasta vain 4 km, sen käy retkeilemässä vaikka jonakin iltana.
Ajamme taksilla Putkelasta takaisin autollemme Petkeljärvelle. Taksimatka kustantaa 45 euroa - isoin menoerä tällä reissulla, sillä olisi ostanut bensat Helsinkiin asti. Juttelen taksikuskin kanssa autossa, vaikka on huono olo (perhanan pikkubussit, niissä ei takana voi istua, jos on yhtään pidempi ihminen). Taksikuski kertoo suurinpiirtein ensimmäiseksi, että Ilomantsissa oli vielä 1960-luvulla 15 000 asukasta ja nyt niukin naukin 6 000. Kunnan autioituminen on aihe, jonka paikalliset ottavat hyvin usein jo keskustelun aluksi esille. Asia on ihmisten mielissä.
Petkeljärveltä ajamme jälleen kylälle aterioimaan. Kävi niin, että emme syöneet ollenkaan tätä reissua varten varaamiamme varsinaisia ruokia, joten kannoimme niitä selässämme tuon parikymmentä kilsaa aivan turhaan. Minä kannoin turhaan mukanani myös rakkaan Walt Whitmanin runoja - ajattelin, että nyt on kiva kun voi ottaa kirjan mukaan, mutten illalla sitten jaksanutkaan enää lukea mitään.
Toteamme, että tämän ympyrävaellusteokseni (Möhkö-Patvinsuo-Kivilahti-Koitajoki-Mekrijärvi- Petkeljärvi-Möhkö) kävelyosuuksista on jäljellä enää Putkela-Linnalampi (4 km) ja Petkeljärvi-Möhkö (noin 15 km), ja sitten olemme done. Ihan mukavaa, että retkiä on vielä jäljellä! Kun vaellukset on suoritettu, niin menemme herkuttelemaan parhaaseen paikalliseen ruokaravintolaan. Mahtavaa, on ruoankin puolesta jotain mitä odottaa. Vaikka en kyllä odota, että saamme tämän ympyrävaelluksen tehdyksi. Oikeastaan se on aika hirveä ajatus... Pitää heti keksiä joku korvaava vaellusprojekti.
Tämän päivän kävelyyn meni niin onnettoman vähän aikaa, että tunnen itseni aivan kipeäksi. Tuntuu tyhmältä kävellä vain pari päivää metsässä. Aivan selvästi kehoon jäi jotenkin hölmistynyt olo - häh - juurihan me vasta aloitettiin kävely metsäpolulla, kartan kanssa, rinkka selässä - mitäs me nyt jo kotiin tullaan...? Menen vielä illalla parin tunnin kävelylle, vasta sitten olen tältä erää valmis. Vaikka kyllä asia on niin, että Jussi ja Londra, metsäänjääjät, ovat tämän erän kiistattomat voittajat.
