POHJOINEN PITKÄJÄRVI - SÄRKKÄJÄRVI
su 21.6.2009
Matka: 11 km
Vaellusaika: 4 h 40 min
Taukoja: 2
Kalorit: 1161
Sää: Sadetta, paikoin poutaa
Vaeltajat: Johanna ja Kari Hammarberg
Olemme ihan poikki. Karin rinkka on niin painava – 13 päivän varusteet, lähinnä järjetön määrä ruokaa – että jopa hänen askeleensa kulkee matalalla. Kahdestaan vaeltamisessa on kyllä se erinomainen puoli, että ei tarvitse olla yhtään reipas. Jos vaeltaa lasten kanssa on aikuisena parempi ylläpitää mielialaa, ja jos on matkassa tuntemattomien kanssa niin sitähän ei tietenkään kehtaa valittaa koko ajan. Nyt kehtaa. Saa ihan vapaasti suurennella(kin) kärsimystään. Ihanaa.
Lähdemme Pohjoiselta Pitkäjärveltä puolenpäivän tienoilla. Tomppa ja Kepa olivat lähteneet jo aikaisemmin, joten saimme keittää aamupuuromme omassa rauhassa. Maisemat ovat kauniita harjuja, mutta päähuomio koko päivän on siinä, että koska on tauko ja koska olemme perillä. Vaeltamisen jälkeen aina unohtaa tämän puolen koko touhusta... Että kävellessä usein vain odottaa perille pääsyä.
Saavumme Särkkäjärven autiotuvalle alkuillasta. Tupa sijaitsee Leppärinteen kylän yleisen uimapaikan ja autotien vieressä. Kyläyhdistys ylläpitää korvauksetta paikkaa. Usein tien vieressä sijaitsevat nuotiopaikat ja tuvat ovat aika rupisia (autolla pääsee kätevästi perille juomaan kaljaa), mutta Särkkäjärven miljöö on mitä viihtyisin ja torppa pihoineen hyvässä kunnossa. Rannalla on jopa sievä pieni grillikatos, johon kyläläiset ovat jättäneet omia mukejaan koukkuun seinälle. Täällä yhteisö siis toimii eikä yhteistä omaisuutta väen vängällä tuhota.
Ketään ei myöskään saavu illan eikä yön aikana tuvalle eikä uimarannalle, saamme olla aivan omissa oloissamme. Yksi kovaa ääntä pitävä mopoilija karauttaa lähistöltä, ja näemme myös kalareissulle lähtevän pienen perheen. That’s it. Uimme vaellushikiä pois, vaikka vesi on turkkasen kylmää sateiden jälkeen. Mahtavaa. Tulee vähän kesämökkifiilis. Edellisyön vaiheista viisastuneina pistämme pihalle teltan pystyyn emmekä nuku autiotuvassa. Se on hyttysten eli hyvän unen kannalta viisas ratkaisu, jota noudatamme tulevinakin öinä. Teltassa nukkuu ihanasti, kun on ensin päivän paahtanut metsässä.
Koska olemme grammanviilaajavaeltajia, emme kumpikaan ole ottaneet mitään luettavaa retkelle mukaan. Illalla huomaan, että on vaikeaa olla lukematta mitään. Onneksi autiotuvissa on aina vieraskirjoja! Usein ihmiset laittavat kirjaan vain puumerkkinsä tai jotakin melko muodollista, mutta moni haluaa selvästi jakaa kokemustaan kirjoittamalla tuleville, tuntemattomille kanssakulkijoille. Mieleeni jäi vihtiläisen rouvashenkilön (kuvittelen hänet vähän vanhemmaksi tädiksi) hiukan tilityksen oloinen kirjoitus. Hän kertoo vaeltaneensa sinä päivänä 30 km aviomiehensä kanssa ( selvästi aviomiehen idea) ja sanoo, että loppumatkasta ylä- ja alamäkiä tuntui olevan jatkuvasti. Hän myös jättää Leppärinteen kyläyhdistykselle palautetta puuceen reiän koosta; kertoi pelästyneensä, kun meni vessaan, reiän valtavaa kokoa. Joku väsynyt kulkija saattaisi jopa tipahtaa reikään, hän huolehti. Joten reikä pienemmäksi!
Paras teksti Särkkäjärvellä on kuitenkin erään helsinkiläismiehen kirjoittama. Hän oli ollut kesälomareissulla vaimon kanssa kohti anopin jossakin Ilomantsissa sijaitsevaa mökkiä. Möhkön kohdalla heille oli tullut niin kova riita, että vaimo oli vippaissut miehen autosta pihalle ja jättänyt siihen. Sandaaleissa ja shortseissa. Mies oli nyt sitten kävellyt Särkkäjärvelle Möhköstä, siis saman reitin kuin me. Hän kirjoitti olevansa survival-retkellä – ja sitähän se on ilman varusteita ja ruokaa - ja tuntevansa suurta rakkautta ja yhteenkuuluvaisuutta koko muun maailman kanssa. Siis siinä istuessaan autiotuvassa ja katsellessaan ikkunasta ulos ja ajatellessaan, että maailma on täynnä muitakin kulkijoita. Tekstinsä lopuksi mies vielä mainitsi, että ottaa kyläyhdistyksen tupaan vapaaehtoismaksua varten jättämiä laskuja mukaansa. Toisen vaimolle ja toisen anopille.
Mitenköhän hänelle kävi? Alan ymmärtää, että kaikkein kiinnostavinta näillä matkoilla ovat toiset ihmiset. Vieraiden tarinat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti