PETKELJÄRVEN LEIRIKESKUS - HIISLAMPI
la 15.8.2009
Matka: 15 km
Vaellusaika: 5 h 30 min (arvio)
Taukoja: 1
Kalorit: 1000 (arvio)
Sää: Ensin kaatosade, sitten lämmintä
Vaeltajat: Johanna ja Kari Hammarberg
Lähdemme matkaan vasta klo 17 jälkeen, kun kaatosade on juuri alkanut. Hieno homma - säätiedotuksen mukaan tänä viikonloppuna ei olisi pitänyt sataa, mutta ilmeisesti nyt on kyseessä ns. paikallinen kuuro. Sateen jälkeen ilma on kuitenkin ihana - koittaa kaunis, mahtava loppukesän ilta. Aloitamme matkan Petkeljärven kansallispuiston päästä. Tarkoituksenamme on vaeltaa Tetrijärven laavulle yöksi. Reitti osoittautuu kuitenkin niin helppokulkuiseksi - tai rinkka niin kevyeksi - että Tetrijärvellä päätämme vielä jatkaa matkaa. Loppujen lopuksi meille käy kuin nälkäisille, ravintolaa etsiville turisteille vieraassa kaupungissa - mikään paikka ei ole riittävän hyvä, aina pitää jatkaa matkaa. Seuraavaksi nimittäin ohitamme Issonjärven uimarannan, jossa olisi periaatteessa voinut yöpyä - mutta ei, paikka on liian kämäinen. Tässä vaiheessa alkaa jo hämärtää... olisi hyvä jäädä jo aloilleen, mutta toisaalta käveleminenkin himottaa. Ruhkarannan lomakylälle emme käänny, vaikka sinne olisi vain kilometrin matka polulta ja perillä virallinen telttailualue. Loppujen lopuksi päätämme, että jäämme yöksi Hiislammen laavulle, tuli mitä tuli.
Matkalla näemme polulla kohmettuneen kyyn sekä myöhemmin ihan oikean karhun ulosteen. Vau. Kuvaan kyytä hetken videokameralla, ja se sihisee meille.
Kun lopulta saavumme Hiislammelle, kello on jo 22:00. On pimeää. Laavulta loistaa tuli - yllättävää, ajattelimme, että emme tällä kertaa törmäisi keneenkään. Mutta ei - laavulla istuskelee vantaalainen Jussi koiransa Londran kanssa. Jussi on menossa parin-kolmen viikon vaellukselle, Susitaipaleen kautta Patvinsuolle ja sieltä bussille. Hänellä ei ole kiire kotiin. Tuskin on koirallakaan.
Olemme aika väsyneitä, joten emme laita kunnon ruokaa - syömme vain leipää ja kuppikuumaa. Jussi tarjoaa meille paistamansa makkarat, joita hän ja Londra eivät ole jaksaneet syödä. Vastaanotamme kiitollisina tarjotut eineet ja keskustelemme noin tunnin Jussin kanssa, silittelemme koiraa. Taivaalle ilmestyy tähtiä, niitä en ole vähään aikaan nähnytkään.
Kaunista, rauhallista, teltassa on hyvä nukkua. Olla taas metsässä - sehän on upeaa, sittenkin - vaikka välillä on kyllä tuntunut siltä, että kun saan tämän teoksen tehdyksi, niin ainakaan Pohjois-Karjalassa en ihan heti vaella uudestaan. Mutta - täällä ollaan, makuupussissa tähtitaivaan alla, ja taas metsä ottaa omansa haltuunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti