maanantai 14. syyskuuta 2009

PETKELJÄRVI-RAJAVAARANTIE 13.9.09

KUIKAN KIERROKSEN RISTEYS - RAJAVAARAN RISTEYS (ja takaisin)

su 13.9.2009

Matka: 4 + 4 km (arvio)

Vaellusaika: 4 h

Taukoja: 1 x 30 min tauko välissä

Kalorit: 300 (arvio)

Sää: lämmintä, ihanaa

Vaeltajat: Johanna ja Kari Hammarberg

Tänään suuntaamme Petkeljärven kansallispuistoon. Ilomantsin ympärikävelystä on jäljellä enää pieni osa; Möhkö-Petkeljärvi -välillä. Kyseistä taipaletta meidän ei tarvitse edes kulkea kokonaan, sillä aikaisemmin keväällä olemme käyneet suorittamassa alta pois isoimman osan kansallispuiston alueen osuudesta.

On hemmetin hieno ilma. Ja on kiva mennä metsään - Petkeljärvi on pirun hieno puisto - mutta tunnelmamme ei ole mitenkään erityisen korkealla. Ehkä se johtuu siitä, että näissä viikonloppureissuissa on nyt pientä suorittamisen makua. Emme ole valinneet tätä retkikohdetta sen loistavien ominaisuuksien takia, tai ole reissussa siksi että sikana tekisi mieli kulkea juuri täällä, vaan enemmänkin teoreettisista syistä. Olen joskus kevätttalvella keksinyt, että Ilomantsissahan pystyy kulkemaan ympyrän (vaellus- ja melontareittejä pitkin). Tässä sitä nyt sitten suljetaan ympyrää.

Olemme sopineet, että jos huvitttaa, kuljemme Möhköön asti. Jos ei huvita, keräilemme vaikka sieniä ja nautimme olosta: säästä, hiljaisuudesta, hienosta syysauringosta, itikattomuudesta, mahtavista maisemista, metsän tuoksusta.

Ja näin käy, että emme viitsi vetää koko taivalta Möhköön asti. Reitti kulkee osittain asfalttitietä pitkin, ja se osuus on kyllä aivan huippumälsä. Tulee ihan tympeä olo, kun kävelee pölyisen autotien laitaa ja väistelee autoja. Möhkö-Petkeljärvi -polku on aika tuore, muistaakseni vuonna 2007 tai 2008 perustettu, ja se palvelee hyvin alueen turisteja - molemmat kohteethan ovat syystäkin turistien suosiossa, ja reitti on ihan hyvä päivämatka näiden kohteiden välillä. Pisteet siis paikallisille yrittäjille/aktivisteille reitin perustamisesta ja ylläpidosta. Mutta siltä ei kuitenkaan ole voitu välttyä, että reitti kulkee pätkän tyhmää asfalttitietä pitkin.

Ja jotenkin tänään ei nyt jaksa. On kivempi sienestää. Siispä käännymme takaisin, haemme autosta sienikorin ja painumme kansallispuistoon kuljeskelemaan. Metsäfiiliksen ja autotiefiiliksen ero on taas kulkijalle hämmästyttävän konkreettinen. Autotiellä oli jopa vähän kuuma, kun puiden siimeksessä/järven rannalla on pelkästään ihanaa, rauhoittavaa ja kaunista.

On siellä niin hienoja paikkoja, Mantsissa.

Ei kommentteja: